Vantaan reissu

Syysloma.vihdoin. Ei tuolla koulussa vielä kauhean kauan olla oltu mutta loma tuli tarpeeseen! Mutta siis kaveri oli lähdössä äitinsä luo Vantaalle ja sovittiin että minäkin menisin käymään. Lauantaina sitten junalla sinne menin ja juna-asemalla vastassa oli kaveri äitinsä toisen koiran seropi Roopen kanssa. Käveltiin sitten siitä kotiin ja siellä vastassa oli sakemanni Rico,varsin upea poika. Rico oli sairaslomalla,oli edellisenä päivänä kastoroitu joten ei voitu poikaa viedä kunnon lenkeille vaan ihan rauhallisilla lenkeillä piti käydä.
     Sunnuntaina käytiin ihan pikasesti vaan ruokakaupoilla mutta muuten ei kyllä kaupungilla kierrelty. Ihan kivat ilmat oli ja läheisellä pellolla käytiin koirien kanssa pariin otteeseen,sekä sunnuntaina Roopen kanssa käytiin pitempi lenkki keskustan puolella ja Vantaankoskea käytiin katsomassa. Maanantaina olikin sitten jo lähtö edessä mutta käytiin vielä lenkillä aamusella,kuvattiin koiria,taino Ricoa,Roope ei oikein tykännyt olla kameran edessä :D ja sitten sisällä hengailtiin. Puoli neljältä lähti sitten juna kohti Kuopiota ja oli tylsä matka,tosi tylsä. Mutta reissu Vantaalle oli mahtava<3 uudestaan menen mielelläni joskus.

                                               haukkakin nähtiin

                                           lauantai-illan auringonlasku

                                              pentu-Roope<3

                                             

                                             Rico on huippu tapaus<3

                                       

                                         Rico tokoilee pienesti

                                                  

                                             Hölmöt kaverukset

                                        


Sitten muita kuulumisia,eli makkaramaastoissa taasen oltiin,siskon ja Jazin kanssa. Sirakin oli toki ilmotettu ja pääsi juoksemaan. Hyvin juoksi tyttönen taas ja olen ylpeä miten osaa käyttäytyä. Ei osoittanut mitään mielenkiintoa viehettä kohtaan kun kateltiin vierestä muitten juoksuja ja ajattelin jo että ei juoksemisesta tule mitään kun ei sitä edes kiinnosta. Mutta sitten kun meidän vuoro tuli ja lähtöpaikalle mentiin ja viehe palautui niin Sira ryhdistäytyi ja pinkaisi vieheen perään tosi hyvin kun irti päästin. Kuudenneksi tuli muistaakseni yhdestätoista koirasta. Pisteetkin oli parantunu. Harmi kyllä kuvia ei Siran juoksusta ole,omia ainakaan. En tiedä jos joku olisi sattunut kuvaamaan Siran juoksua. Jazi tuli toiseksi,11 koiraa taisi Jazinkin luokassa olla.

                                           Jazin hieno uusi takki!      
 Sitten samana viikonloppuna millon makkaramaastot oli niin oltiin maalla käymässä,siellä oli kanssa minun setä ja serkku ja sitten oli iskän serkku vaimonsa kanssa ja heidän pystykorva Sissin kanssa. Yhen yön olin siellä sitten ja oli mukavaa. Sira pääsi kanssa metälle moneksi tunniksi ja käytiin sitten paistamassa makkarat meidän omalla kodalla keskellä mehtää.
   Sissi on 15 vuotias rouva ja veikkaanpa että viimeiset kuvat tuli tästä koirasesta otettua. Varmasti kipua on kovasti,varoi todella paljon jalkojaan kun rupesi makaamaan,kuurous ja sokeuskin kiusaavat jo vanhusta ja joku iso kasvain sillä on rinnassa,voi toki olla joku rasvapattikin mutta ei tiedä. Hieno koira Sissi on aina ollut,ei sitä saalista kovin paljoa metsältä aina tule mutta aina piristämässä metsällä ja kotona.  

 

                                      ikä näkyy jo myös turkissa

                                        

        naapurin ajokki kävi pihassa moikkaamassa kesken ajon:D

                                             sirakin välillä kuvissa!

 

käytiin meidän entisen beagle-Roopen haudalla. <3


Pari viikkoa sitten tuttavaperheemme joutui lopettamaan 15½ vuotiaan jackrusselinsa Muusan. Muusa oli meilläkin hoidossa monet kerrat,ennen Siran tuloa ja varsin ihana neiti oli. Pirteä ja iloinen oli koko elämänsä,ihan aina kun sinne meni käymään häntä heilui vimmatusti ja oli heti ovella vastassa,ja viimeisenä päivänäkin oli vielä heidän kesämökillään saanut kunnon juoksuhepulin. Muusa oli jo jonkin aikaa ollut kuuro ja huononäköinen joten päätös oli varmasti paras koiralle.

                Jäämme kaipaamaan Muusaa kovasti<3