Pienetkin haavat voi tehdä kipeää

Lauantaina oli agikisojen vuoro. Kisoihin lähdettiin asenteella vähintään yksi LUVA,kaksi mielellään,jos on tullakseen. Ilmoitin kaikille kolmelle radalle (virhe,en ilmoita seuraavissa hypärille..) ihan vaan kisakokemuksen hankkimiseksi.

Kaikki päivän radat oli tosi kivoja ykkösluokan ratoja,tuomarina Reetta Mäkelä.

A-rata sujui ongelmitta,kepeillä hyppäsi sydän kurkkuun,kun hetken näytti ettei koira taivu toiseen väliin vaan Sipen selkäranka antoi taas periksi ja hilppastiin maaliin 0-radan kera,aika -8,87,sijoitus oli kolmas ja LUVA kisakirjassa.

B-rata oli myöskin oikein simppeli ja mukava rata mennä. Mikä tekee asiasta vielä ärsyttävämmän,että me otettiin sieltä vitonen. Lähetin koiran putkeen,putken takana oli ratahenkilö,Sira priorisoi käydä moikkaamassa tätä tyyppiä ja putkelta kielto..Voi elämä,että osas ärsyttää. Koko muu rata meni niin tosi hyvin ja aikakin oli -5,16 tuon kanssa ja kaikkea. Sira ei edes käynyt tervehtimässä tuttua henkilöä,joka oli myös ratahenkilönä vaan aivan vierasta. Jos joskus voisin haluta,että tuo ei olisi niin yltiösosiaalinen niin se olisi tämä hetki. Kyllä siinä oli joku elin niin sanotusti otsassa koko loppupäivän vaikka kaverit ja kouluttaja (ihanat,kiitos!) yrittivät saada puhuttua järkeä. Mitäpä,jos olisin vain vähän paremmin ohjannut putkeen...Tai mitä jos olisin ottanut koiran paremmin haltuun..mitä jos..Sitä,että oltaisi noustu kakkosiin.

Joten näillä fiiliksillä oli tosi hyvä lähteä viimeiselle radalle! Not. En vaan jaksanut/halunnut tehdä enää ja sehän siirtyy samantien koiraan vaikka en sille tietenkään vihaani näyttänyt. Ja tähän lisänä se,että tiesin etten tavallaan "tee" radalla mitään,kun sieltä hypäriltä se LUVA jo on. C-rata meni siis aivan päin takamusta ja sieltä kamala säätöhylly.

Nyt on todella suuri halu vaan päästä kisaamaan ja saada se viimeinen LUVA. Jäi sen verran kaivelemaan tämä.

 Kisakaverukset. Masalle hienosti kanssa LUVA ja hypäriltä 0-rata!

Mutta kaikesta huolimatta Sipe oli jälleen kerran super! Kontaktit oli huippuhyvät,kepit oli hyvät,vauhti oli hyvä. En siis saa enää murehtia sitä pientä virhettä. Ensi kerralla sitten. Kisavideoita tulossa hiukan myöhemmin.

Muut kuulumiset kuvien muodossa.

                                 maailman parhaat ystävykset <3

Salille tai siis metsään.

Sunnuntain kisoista tuli oikein nätti vitonen taas. Putkesta oli suora linja kepeille ja eihän se taaskaan mennyt. No vaikka luva lipui taas käsistä niin ei muuta,kuin uusia kisoja odottamaan ja kokeilemaan uudestaan. Muuten tosi hyvä rata eikä mitään ongelmaa.

Eilen Sira kävi fysioterapeutilla ja hyödyllinen käynti oli. Ei ollut kuin takaosassa pieni kireys mutta sain hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen. Sanoi,että suoran oloinen koira eikä mitään kummempaa mutta heikot reisilihakset,eikä käytä takajalkojaan oikein. Sira tavallaan liikuttaa takajalkojaan todella suorana eikä käytä polvea ollenkaan liikkuessaan. Se tekee siis sen työn tällä hetkellä tuolla selkänsä takaosalla,minne tulee sitten kireyksiä. Ja kun ne lihakset sieltä kiristyy niin se vetää samalla ryhtiä huonommaksi. Kun reisiin saadaan voimaa,niin liikkeet on energiaa säästävämpiä ja samalla tehokkaampia. Agilityssa ponnistaminen paranee ja laskeutuminen saa tukea. Lisäksi yleisesti tukea lonkille,jotka löysät.

kuten tästä nyt vähän näkyy,niin selkä painuu vähän alaspäin.

Toimintaohjeeksi seuraavaa: Ristikkäisten jalkojen nostoja jatketaan&vaikeutetaan alustalla. Reisilihaksille vahvistusta jumpalla,koiralle oikea liikerata mieleen,harjoitteita missä joutuu _nostamaan_takajalkojaan oikealla tavalla. Ryhdistä muistuttelua kevyesti tuonne mahaan/rintaan naputtamalla,että nostaa ylälinjaansa.

Nyt sitten jumppaillaan ahkerasti ja toivotaan,että tulokset alkaa näkyä ja vaikuttaa. Kuulemma pahasti ei muodosti kireyksiä tuolle selkään,eikä mitenkään älyttömän kipeä ole (ei tarvitse kuulemma yöunia menettää;) ) mutta vanhuuttakin ajatellen,olisi tärkeää olla hyvä ryhti yms. kun on kuitenkin aika pitkäselkäinen tapaus.