Tunnustus

Tunnustuksen sain Fia,Frenda&Sony blogin suunnalta, suuri kiitos vain! :D
 
Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1. Sira on aikalailla tyypillinen welshi. Häntä heiluu kaikille ja kaikelle,koko ajan. Rakastaa olla mukana kaikessa mitä tapahtuu,työntää pilkkukuononsa joka tapahtumaan mukaan. Uiminen ei kyllä kuulu Siran vahvuuksiin,mikä yleensä on spanielien lempparipuuhaa.
2. Siran kanssa ollaan kolmissa näyttelyissä käyty,kaikista Erittäin Hyvät arvosanat käyty hakemassa. Kaksi kesää sitten Sira steriloitiin ja olen nyt päättänyt etten enää näyttelyitä Siran kanssa kierrä. Maksaa turhan paljon kun tietää ettei menesty.

3. Sira oli kiltti pentu....nukkuessaan ! Tämä tyttö osasi olla pahemman luokan riiviö pentuna. Varsinaisesti ei mitään tuhonnut,vähän portaitten kaidetta ja koiraporttia maisteli vain. Mutta muuten ei tehnyt tuhojaan,sisäsiisteys ei ollut (muistaakseni) mitenkään hirveän vaikea opettaa. Neiti vain teki riiviöhommia,puri paljon ja kun komensi niin jatkoi vain. Monesti oli hermot kireällä mutta onneksi tämäkin touhu unohtui kasvaessaan.
4. Pentuna Siran lempipaikka nukkua päivisin,oli minun syli. Tai no oikeastaan,istuin lattialla ja Sira nukkui jalkojen välissä. Vaikka vei omalle paikalleen kun huomasi että tyttöä alkoi väsyttää,oli siellä hetken ja vaelsi syliin nukkumaan.

5. Kuten jo tiedätte,Sira rakastaa kaikkia ja kaikkea. Sira on kaikkien kaveri mutta kaikki ei halua olla Siran kavereita. Siran motto on aika varmasti "I just met you and I love you!"
6. Kaikesta huolimatta Siralla on kavereita,tai no ainakin wnb kavereita. Suurin osa kavereista on whippettejä. Jazin(toisessa kuvassa Siran kanssa) kanssa Siralla on aivan sisarsuhde. Sira on Jazille kuin isosisko joka kurittaa poikaa välillä mutta jota saa kiusata aina. We<3Jazi!

7. Koirien kanssa tehdessä olen/yritän olla määrätietoinen,innostava ja mahdollisiman positiivinen :D Haluan että koirat on treenatessa oikeasti iloisia ja että se näkyy niistä.
8. Viimenen öh... Haaveilen isosta welshilaumasta! Johon sekottuisi pari muutakin rotua!


Nyt kiitämme ja kumaramme tästä sekä rupean laittamaan tunnustuksia eteenpäin,muah!

Vantaan reissu

Syysloma.vihdoin. Ei tuolla koulussa vielä kauhean kauan olla oltu mutta loma tuli tarpeeseen! Mutta siis kaveri oli lähdössä äitinsä luo Vantaalle ja sovittiin että minäkin menisin käymään. Lauantaina sitten junalla sinne menin ja juna-asemalla vastassa oli kaveri äitinsä toisen koiran seropi Roopen kanssa. Käveltiin sitten siitä kotiin ja siellä vastassa oli sakemanni Rico,varsin upea poika. Rico oli sairaslomalla,oli edellisenä päivänä kastoroitu joten ei voitu poikaa viedä kunnon lenkeille vaan ihan rauhallisilla lenkeillä piti käydä.
     Sunnuntaina käytiin ihan pikasesti vaan ruokakaupoilla mutta muuten ei kyllä kaupungilla kierrelty. Ihan kivat ilmat oli ja läheisellä pellolla käytiin koirien kanssa pariin otteeseen,sekä sunnuntaina Roopen kanssa käytiin pitempi lenkki keskustan puolella ja Vantaankoskea käytiin katsomassa. Maanantaina olikin sitten jo lähtö edessä mutta käytiin vielä lenkillä aamusella,kuvattiin koiria,taino Ricoa,Roope ei oikein tykännyt olla kameran edessä :D ja sitten sisällä hengailtiin. Puoli neljältä lähti sitten juna kohti Kuopiota ja oli tylsä matka,tosi tylsä. Mutta reissu Vantaalle oli mahtava<3 uudestaan menen mielelläni joskus.

                                               haukkakin nähtiin

                                           lauantai-illan auringonlasku

                                              pentu-Roope<3

                                             

                                             Rico on huippu tapaus<3

                                       

                                         Rico tokoilee pienesti

                                                  

                                             Hölmöt kaverukset

                                        


Sitten muita kuulumisia,eli makkaramaastoissa taasen oltiin,siskon ja Jazin kanssa. Sirakin oli toki ilmotettu ja pääsi juoksemaan. Hyvin juoksi tyttönen taas ja olen ylpeä miten osaa käyttäytyä. Ei osoittanut mitään mielenkiintoa viehettä kohtaan kun kateltiin vierestä muitten juoksuja ja ajattelin jo että ei juoksemisesta tule mitään kun ei sitä edes kiinnosta. Mutta sitten kun meidän vuoro tuli ja lähtöpaikalle mentiin ja viehe palautui niin Sira ryhdistäytyi ja pinkaisi vieheen perään tosi hyvin kun irti päästin. Kuudenneksi tuli muistaakseni yhdestätoista koirasta. Pisteetkin oli parantunu. Harmi kyllä kuvia ei Siran juoksusta ole,omia ainakaan. En tiedä jos joku olisi sattunut kuvaamaan Siran juoksua. Jazi tuli toiseksi,11 koiraa taisi Jazinkin luokassa olla.

                                           Jazin hieno uusi takki!      
 Sitten samana viikonloppuna millon makkaramaastot oli niin oltiin maalla käymässä,siellä oli kanssa minun setä ja serkku ja sitten oli iskän serkku vaimonsa kanssa ja heidän pystykorva Sissin kanssa. Yhen yön olin siellä sitten ja oli mukavaa. Sira pääsi kanssa metälle moneksi tunniksi ja käytiin sitten paistamassa makkarat meidän omalla kodalla keskellä mehtää.
   Sissi on 15 vuotias rouva ja veikkaanpa että viimeiset kuvat tuli tästä koirasesta otettua. Varmasti kipua on kovasti,varoi todella paljon jalkojaan kun rupesi makaamaan,kuurous ja sokeuskin kiusaavat jo vanhusta ja joku iso kasvain sillä on rinnassa,voi toki olla joku rasvapattikin mutta ei tiedä. Hieno koira Sissi on aina ollut,ei sitä saalista kovin paljoa metsältä aina tule mutta aina piristämässä metsällä ja kotona.  

 

                                      ikä näkyy jo myös turkissa

                                        

        naapurin ajokki kävi pihassa moikkaamassa kesken ajon:D

                                             sirakin välillä kuvissa!

 

käytiin meidän entisen beagle-Roopen haudalla. <3


Pari viikkoa sitten tuttavaperheemme joutui lopettamaan 15½ vuotiaan jackrusselinsa Muusan. Muusa oli meilläkin hoidossa monet kerrat,ennen Siran tuloa ja varsin ihana neiti oli. Pirteä ja iloinen oli koko elämänsä,ihan aina kun sinne meni käymään häntä heilui vimmatusti ja oli heti ovella vastassa,ja viimeisenä päivänäkin oli vielä heidän kesämökillään saanut kunnon juoksuhepulin. Muusa oli jo jonkin aikaa ollut kuuro ja huononäköinen joten päätös oli varmasti paras koiralle.

                Jäämme kaipaamaan Muusaa kovasti<3