Puolet kymmenestä sekä jälleennäkeminen

Sira-Sirppana meni ja täytti jo kokonaiset viisi vuotta!

Lauantaina käytiin lenkillä entisen naapurimme ja heidän kahden englanninspringerin kanssa. Toisen näistä näin noin vuosi sitten,mutta toista en ollutkaan nähnyt sen jälkeen,kun he pois tästä muuttivat eli reilu neljä vuotta sitten. Oli siis ihanaa vihdoin päästä näkemään molempia. Mietin kyllä,että mahtaako muistaa enää minua,mutta eipä tainneet,olenhan tässä itsekin aika paljon muuttunut niistä ajoista. Mutta koirat oli kyllä pysynyt ihan samanlaisina luonteeltaan. Vaikka korvat olikin jo päässeet harmaantumaan ja tahtikin vähän hidastunut niin kyllä ne vielä omaksi itsekseen tunnisti.

Alma ja Elli. Näistä koirista se kaikki lähti. Näin voisi sanoa. Käytin näitä lenkillä lähes joka päivä ja voi että,miten se oli ihanaa.

 Elli. Elli oli aina vapaana kaikkialla. Se on äärettömän kuuliainen ja iloinen otus. Häntä heiluu turbovaihteella kokoajan ja tulee pienimmästäkin kuiskauksesta luokse. Elli jaksoi hakea palloa,keppiä,käpyä,mitä vaan vaikka koko päivän. Lumihangesta,nurmikolta,metsästä,järvestä,mistä vaan. Se jaksoi aina ja kokoajan. Ja olikin ihana huomata miten virkeä se oli yhäkin,vaikka vuosia on hälläkin jo ihan vähän vajaa 10. Silti toi kokoajan keppiä ja käpyä eteen heitettäväksi ja syöksyi viivana perään,kun heitti.

Alma. Alma on omien polkujensa kulkija. Vähän haastavampi vapaana pidettävä,kun hajut tuppaa viemään rouvan kuulon kokonaan. Mutta maailman lempein otus. Katsekin Almalla on pelkkää lempeyttä ja rakkautta. Alma kesti Siraakin,kun Sira oli ihan pieni ja rasittava (mitä se ei toki nyt ole). Alma ei ole se aktiivisin koira maan päällä,mutta voi miten ihana kainalokaveri se on. Almallakin vuosia jo 11 mittarissa ja vielä jaksoi koko lenkin ajan nuuskutella menemään omia seikkailupolkujaan.

Voi miten rakkaita koiria tuossa kuvassa onkaan. Lenkin loppuvaiheilla tuntui hetken,että Elli muisti minut. Se seurasi minun vierellä loppulenkin ajan ja tuijotti samalla "mitä sitten tehdään"-ilmeellä,kuin aina silloin ennenkin. Ja kun näiden koirien omistaja heitti minut kotiin lenkin jälkeen ja otin Siran takakontista,syöksyivät sekä Alma,että Elli heti vanhalle kotiovelleen. Olisipa hauskaa ja ihanaa,jos asuisivat yhäkin tuossa seinän takana. Mutta onneksi on mahdollisuus nähdä vieläkin näitä!