Voihan vitonen!

Eilissä päivänä oli HuPun agilitykisat ja käytiin kaksi agilityrataa tekemässä. Pitkään jo ennen kisoja ajattelin,että nyt sen luvan (tai toisenkin) on tultava,treenit on mennyt niin huikean hyvin koko syksyn,että se tuntuisi oikeutetulta saada se luva. No ei se kaukana ollutkaan.

A-rata oli oikein kiva ja simppeli. Pari kohtaa oli missä saattoi tulla vähän turhaa kaarretta käännöksiin mutta siistit radat. Sipe oli tosi pätevä,se teki kaiken just eikä melkein niinkuin piti,kepit hienosti (ja minä muistin tehdä sen persjätön sinne!),tuli ohjauksiin ja kuunteli. Vaan kun minä möhläsin. En vaatinut siltä kontakteja kunnolla ja puomin kontaktiltahan sieltä sitten vitonen tuli. Tuomarikin oli kuulemma empinyt,että nostaako kättään mutta päätti kuitenkin. Höh. Itse en nähnyt ollenkaan mitenkä se sen otti/oli ottamatta mutta siihen se kaatui. Yritin saada sille lisävauhtia puomille ja keskivälissä sanoin "menemene" ja sehän meni. Etenemä oli 3,68 ja aika siis -8,44. Sijoituttiin kolmanneksi 16 kisaajasta.

B-rata oli kanssa helppo mutta sieltähän se meidän heikko kohta löytyi. 9 putken jälkeen oli suorassa linjassa kepit. Ja nehän ei mene. Eli kepeiltä kielto ja vitonen siltäkin radalta. Muuten sekin rata meni täysin putkeen ja oikein sujuvasti. Etenemä 3,61 ja aika -8,64.

A-radan vitonen harmittaa ihan hulluna,paljon enemmän kuin B-rata,josta tiesin heti etten saa niitä keppejä menemään heti. Oltaisi saatu luva. Ja aika hieno semmoinen. No ensi kerralla ne luvat tulee,eikös vain Sipe?

mulla on ikävä kesää... 

Viikko sitten tavattiin myös uusi tuttavuus! Cockerspanieli nuorukainen Cnut. Selvisi että Cnut omistajineen oli muuttanut ihan muutaman sadan metrin päähän meistä,joten pitihän meidän sopia tapaaminen ja minä esittelin vähän lenkkipaikkoja tässä lähellä,ehkäpä pystytään näkemään useamminkin,kun näin lähekkäin asutaan? ;) Kyllä näissä spanieleissa on sitä jotain mikä saa minut hyvälle mielelle. Cnut oli niin tavattoman iloinen ja ihana,että tykästyin kyllä heti. Sipekin vähän tykkäsi vaikka pistikin pojan aisoihin ja selvitti kuka tässä maassa muka määrää.

Musta koira oli yllättävän haasteellinen kuvattava! Vaan ehkäpä minä nyt opin,kun on hieno mallikappale.

Minä haluaisin kovasti kuvata,mutta on niin kamalan ikävät säät että ei kyllä loppujen lopuksi teekkään mieli. Jospa joku muukin päivä paistaisi aurinko,kuin sillon kun olen koulussa kello neljään asti :)