3-vuotias huippu neiti!

Aikaa on taas vähän vierähtänyt ja onhan tässä keritty taas touhuta sitä sun tätä.

Ensimmäisenä tulee mieleen "Leikkiminen motivaatiokeinona" luento. Tämä oli kaksi viikkoa sitten, ja sisälsi lyhyen teorian ja sitten käytäntöä esimerkkikoirilla. Huippu luento oli! Riikka Iivanainen siis piti,itse hän harrastaa koirineen enemmän pk-puolen juttuja mutta sehän ei estä mitään,vaikka tokoilijoita ollaan ;)
Sira oli siis yksi esimerkkikoirista ja mentiin sitten vuorollamme sinne ja sanoin että Siran ongelmana on että kyllästyy leikkiin hyvin helposti vaikka pitäisi leikin lyhyenä ja nopeana. Riikka siitten pyysi ottamaan jonkun ihan lyhyen jutun esim.pyytää koira istumaan ja palkkaus. Käskin sitten maahan ja lelulla palkka,Sira lähti hyvin juttuun mukaan. Sitten heitin lelun,Sira haki. Riikka sanoi että ota lelu nyt ja tee uusi juttu ja palkkaus taas. No tein taas ja leikki,Siran into oli jo laantunut vähän. Riikka sitten sanoi että kun on koira joka lannistuu helposti leikissä,niin ei kannata vältämättä käyttää sitä "irti" käskyä kun haluaa lopettaa leikin. Eli neuvoi että otan vaan lelun koiralta,ikään kuin "repäisen" sen koiralta pois,ja samalla kun pistän lelua taskuun niin pysyn liikkeessä,kääntyilen ja liikun hieman ja sitten uusi juttu ja taas palkka. VAU mikä fiilis tuli kun tein noin Siralle! Ihan uskomaton mikä vire koiraan syttyi ja ilme oli semmoinen "vou tää on kivaa" Kyllä hyvän neuvon sain.

Sitten nyt maanantaina oli tokopäivä.
Siellä kaikille koirapaikoilla oleville oli 2x15min koulutusaika eri kouluttajan kanssa.  Me oltiin siis koirapaikalla.
Eka koulutushetkessä tehtiin liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa. Seisomisesta sanottiin että on hidas reaktio,no ei ollu uusi tieto :D Treenattiin sitä sitten niin että sanon käskyn ja palkka lentää heti oikeasta kädestä. Hmm..voi toimia. Vaikea vielä sanoa kun ei olla niin paljon treenattu vielä.
  
Toisessa koulutuksessa tehtiin sitten luoksaria ja hyppyä. Sanoin että luoksarissa ongelma se että koira painautuu liian kovasti minuun. Hah. Eihän se tietenkään painatunut,vaan tuli nätisti viereen. Hyppyä tehtiin niin että saisin koiran menemään esteestä kauemmaksi,koska Sirahan jää ihan siihen esteeseen kiinni. Ihan ookoo meni,paitsi Siralla joku ihan ihme "uskallanko hypätä,ai pitääkö hypätä,en halua hypätä,saanko nyt hypätä?"-juttu. En tiedä mistä tullut,pitää nyt tässä joskus tehdä treeni missä menee kunnolla innolla hypyn.
 
Tehtiin siellä myös ryhmäpaikkista ja aaaa vitsi! Se meni niin hyvin. Sira ei heiluttanut ollenkaan häntää,eli se oikeesti keskittyi siihen kunnolla makaamiseen ja piti kontaktia hyvin vaikka pari kertaa huomautinko. Olin siis ihan koiran edessä,aina välillä otin vähän etäisyyttä ja palasin taas koiran eteen. Vitsi olin niin ylpeä<3 Kouluttajan kanssa oli siellä ihan fiilikset katossa kun kerroin miten hienosti se oli! Kiitos menee myös huippu treenikaverillemme joka sanoi että "nyt ota kunnon asenne siihen paikkikseen! ajattelet että kyllä se menee hyvin ja se pysyy!" En tiedä,mutta jotenkin oikeasti otin eri asenteen ja sehän meni hyvin!

Ollaan myös treffattu Varpu-kelpietä taasen ja kävin myös kuvaamassa Varpua pentukurssilla.

Sira rikkoi myös tassunsa. Anturaan tuli ensin ihan pieni haava ja annoin vaan olla en sen kummemin siihen huomiota kiinnittänyt. Sitten yksi päivä huomasin että tosi iso palanen sitä anturan "ihoa" oli irronnut. Ollaan sitten rasvattu sitä Aloe Vera-geelillä ja suojattu ulkona tossulla,nyt alkaa jo parantua.

Tassu pahimmassa kunnossa.

Tokokuvia ois myös uusia pari.

Sira myös täytti 3 vuotta! On se vaan ihan huippu koira,kaikista sen kamalista keksinnöistä huolimatta. Ollaan opittu elämään jotenkin tosi hyvin yhteen nyt tässä lähiaikoina. Juuri tuossa eilen mietin lenkillä,kun Sira viiletti vapaana metsässä ja minä olin ihan rauhallisesti että "vitsi tän koiran kanssa on helppo elää nykyään,ennen olisin tässäkin tilanteessa ihan paniikissa kun sira lähti vähän eri polulle juoksemaan mutta nyt kävelen vaan ja saan ajatella omia juttujani" Se fiilis oli niin mahtava. Noh sittenhän se kohta jo varastikin tossunsa ja juoksi karkuun,ja vaikka kirosinkin kavereille että peruin ne puheeni niin en voi niitä ihan kokonaan varmaan perua. Se on kumminkin suurimmaksi osaksi niin hieno nykyään<3

 Onnea myös koko Rocbeen X-pentueen kuudelle muulle tyttöselle!