Luokkanousu

Wihiii! Vihdoin se tapahtui! 16.11. agilitykisoista napattiin meidän viimeinen nolla ajalla -15,24 ja sijoitus 2/13 ja sitä myöten SERTin kanssa kakkosluokkaan!

Epätoivon siemenet on kylvetty, kasvatettu, unohdettu ja muistettu taas uudelleen niin monta kertaa,että kyllä nyt oli jo tämän aikakin. Sira oli niin hieno ! <3 Pieni spaanielini.

Eipä meillä muuta uutta tällä kertaa,treenit jatkuivat heti seuraavana päivänä ettei realiteetit pääse unohtumaan ;)

                                                                         <3

täällä ollaan!

Hengissä ollaan yhä,vaikka tämän osaston päivittäminen on hiukan jäänyt viivelle. Kesä sujui oikein leppoisasti ja nyt jo tunnustelemme syksyn tunnusmerkkejä ilmassa. Mitään ihmeellistä meille ei ole tapahtunut,joten siksi tännekään ei ole tullut päiviteltyä mitään. Mutta minua saa lähestyä kysymyksin/juttuideoin jos siltä tuntuu.

Tällä hetkellä treenaamme pelkästään agilitya ja pidämme mietintätaukoa tokon suhteen,katsotaan millä panoksella palaamme sen lajin pariin sitten joskus. Agility on tällä hetkellä se sydämen laji ja syksyn ryhmä+eritoten kouluttaja on aivan mahtava.

<3

uusi pieni jättiläisystävämme

kaverukset

On myös mahdollista,että tämä blogi täältä häviää joku päivä,koska juttuja tänne ei ilmesty. Mutta katsotaan sitä sitten jossain vaiheessa.

Ihanaa ja kaunista syksyn alkua ja jatkoa kaikille!

Kun sanoja ei löydy..

..löytyy kuvia

c.terhi

c.terhi

kuvaa edelsi pusutilanne,mutta tässä se ei oo yhtä suloisen näköistä. c.terhi

c.terhi

c.terhi

Kesä on alkanut lämpimästi töitten parissa. Treenailut on aikalailla jäänyt ja kisattu on agilityssa kahdesti. Kummistakaan ei mitään tuloksia. Sira on ollut kummallisen tottelematon viime aikoina ja tämän päivän kisoissakin _karkasi_radalta..en tajua enää mikä on vika. Tarvitsee ehkä vähän hengähtää,ennen kuin uskallan ajatella uusia kisoja. Ehkä me ei vaan voida kisata ulkona vaikkei tuo olevinaan niin paljon häiriöö otakkaan..? En tiedä. Sapettaa.

Kuvien myötä kohti kev..kesää!

Koska en keksi mitään kummempaa kirjoitettavaa niin päivitän elämäämme kuvien myötä.

Agilityn ryhmätreenit loppuivat ja nyt onkin suuri arvoitus milloin seuraavan kerran ryhmässä treenataan. Ryhmään päästiin (ja vielä tosi kivoja ihmisiä tuli ryhmään!) mutta peruin paikan,koska tuli ohjaajat,joiden kanssa hommasta tuskin tulisi mitään. Joten ajattelin,että parempi yrittää treenata yksin (tai no hyvässä seurassa harvojen ja valittujen kanssa) kuin maksaa turhasta ja kituuttaa ryhmässä.

Sira on saanut myös jopa 5 uutta kaveria,kaksi rhodea,kaksi russelia ja yhden sheltinalun. Paras kaveri Varpu on sairastanut kennelyskää jo pari viikkoa ja vielä noin viikko pitäisi karanteenia pitää ennenkuin kaverukset pääsee taas leikkimään.

Mutta siis kuvat puhukoon arjestamme,kun minä en jaksa puhua taikka siis kirjoittaa.

                         "Sira on tuommonen onnellinen hölmö!"

Myös kesämaha on saanut tulla taas osaksi elämäämme! Täältä tullaan biitsit!